Blogikirjoitus

Ylpeystekijä. Ylpeystarina. Markkinoinnin ydintä.

7 toukokuun, 2019

Täällä Jyväskylässä vaikutti taannoin semmoinen kaveri kuin Parkkulaisen Reiska. Reiska oli asunnoton laitapuolen kaveri, pultsari siis, kuten heitä tavattiin kutsua. Reiska oli varsin epätavallinen juoppo. Viipurin miehen historiaan kuului menestystä SM-tason nyrkkeilijänä ja kovimpina alkoholisti vuosinaankin, Reiska juoksi joka vuosi (ainakin) yhden kokopitkän maratonin. Juokseminen se Reiskan sitten lopulta tappoikin – pakkaskelillä lenkkipolulle.

Reiskaa pidettiin varsin erikoisena juoppona. Hän oli vähän arvaamaton ja pelottava, mutta toisaalta sympaattinen ja itse asiassa kiltti sekä sydämellinen. “Kummallinen höpöttäjä” oli varmasti se yleisin termi jota hänen kohdallaan kuitenkin käytettiin, koska Reiska puheli itsekseen ja laukoi suustaan erilaisia kommentteja ohi kulkeville ihmisille. Reiskasta liikkui myöskin erilaisia huhuja ja tarinoita, etenkin siitä miksi “siitä” oli tuollainen tullut. ”Saanut nyrkkeillessä liikaa iskuja päähänsä” tai ”oli Vaajakoskella laittanut junanvaunuja yhteen ja jättänyt päänsä jotenkin vaunujen väliin”. Tuntui siltä, että jokaisella kaupunkilaisella oli jonkinlainen tarina tai kokemus Reiskasta – tuosta arvaamattomasta ja oudosta laitapuolen kaverista, jota oli syytä hiukan varoa sekä katsoa kauempaa.

Näitä ”Reiskoja” on joka kaupungissa ja kunnassa. Persoonia/hahmoja, joita “kunnollisten ihmisten” on syytä kritisoida ja pahimmillaan hävetä. Miksi näistä Reiskoista ja Matti Nykäsistä silti kerrotaan tarinoita? Miksi heitä muistellaan kaihoisasti kaikista toilailuista huolimatta? Miksi ihmiset kertovat heistä juttuja, olivat jutut todenperäisiä tai eivät? Minkä takia? Mistä se johtuu?

Syynä taitaa olla, että olemme heistä ylpeitä. Oman kotiseutumme persoonista ja hahmoista ollaan loppujen lopuksi ylpeitä, kaikista ”vioista” huolimatta. Vaikka he olisivat toilailleet mitä erilaisemmin tavoin, niin heille sovitellaan jopa sankarin viittaa tai vähintään puhutaan legendoista. Ja vaikka kerromme tarinaa hienoinen virne suupielessä, naureskellen, silti olemme heistä ylpeitä – koska he ovat inhimillisiä. Siitä syntyy ylpeystekijä ja se taas synnyttää tarinoita. Tarinat sytyttävät, innostavat sekä saavat aikaan tekoja, että toimintaa.

Ylpeystekijä on tunnetta. Rosoinen ”Reiska” on erottuvampi ylpeystekijä, kuin vaikkapa kuntamarkkinoinnissa usein esiintyvä ”erottuvuustekijä” – kaunista luontoa ja järvenrantaa. Ylpeystekijä on aito asia josta puhutaan, vaikka se ei olisi virheetön. Tai siksi siitä juuri puhutaankin. Ylpeystekijä synnyttää tarinoita jotka synnyttävät tunnesiteen. Se on jotain mitä muilla ei oikeasti ole. Ylpeystekijä voi olla ihminen, paikka tai tapahtuma, josta voi kertoa tarinan. Ylpeystarina jättää muistijäljen ja mahdollistaa erottautumisen.

Mielikuvia voi värittää, koska se on osa tarinankerronnan perinnettä. Negatiivisia asioita voi kääntää positiivisiksi: ”Sehän on tunnettu tosiasia, että sinne kun menee niin loukkuun jää. No siitä me sitten keksittiin, että perustetaankin firma joka järjestää pakoleikkejä hiukan autenttisemmassa paikassa.”. Positiivisia asioita voi tarinan kerronnassa ylpeydellä hiukan suurennella: “Reiska juoksi joka vuosi (ainakin) yhden kokopitkän maratonin.”, vaikka taisi juosta vuoden aikana yhden maratoonin.

”Ei se yksittäisen juopon tarina uusia ihmisiä tänne tuo”, sanoo joku kyyninen. No ei ehkä tuo, mutta muistijäljen se jättää. Se voikin olla juuri se kriittinen erottuvuustekijä niiden kaikkien kymmenen muun kunnan joukossa jotka erottuvat toisistaan väittämällä ”kaunista luontoa ja järvenrantaa”. Se voi olla juuri se pieni ja mitättömältä tuntuva seikka joka jää mieleen ihmiselle joka pohtii muuttoa uudelle ja tuntemattomalle paikkakunnalle: ”Hei, niillä oli se joku juoppo, jota siellä ihmiset muistaa hyvällä – siellä ollaan avoimia, mennään sinne.”.

On tullut taannoin pohdittua ja perusteltua aihetta tehokkuus https://www.linkedin.com/feed/update/urn:li:activity:6338423354986496001. Miten tehdä ihminen tehokkaammaksi? No anna hänen heidän tehdä asioita joista hän pitää. Kun aihetta pohtii pidemmälle, niin anna hänen tehdä asioita josta pitää ja innostuu sekä sellaisia asioita josta voi olla ylpeä ja josta hän voi kertoa tarinoita. Helppoa?