Tääl­lä Jy­väs­ky­läs­sä vai­kut­ti taan­noin sem­moi­nen ka­ve­ri kuin Park­ku­lai­sen Reis­ka. Reis­ka oli asunn­o­ton lai­ta­puo­len ka­ve­ri, pult­sa­ri siis, ku­ten hei­tä ta­vat­tiin kut­sua. Reis­ka oli var­sin epä­ta­val­li­nen juop­po. Vii­pu­rin mie­hen his­to­ri­aan kuu­lui me­nes­tys­tä SM-ta­son nyrk­kei­li­jä­nä ja ko­vim­pi­na al­ko­ho­lis­ti vuo­si­naan­kin, Reis­ka juok­si joka vuo­si (ai­na­kin) yh­den ko­ko­pit­kän ma­ra­to­nin. Juok­se­mi­nen se Reis­kan sit­ten lo­pul­ta tap­poi­kin – pak­kas­ke­lil­lä lenk­ki­po­lul­le.

Reis­kaa pi­det­tiin var­sin eri­koi­se­na juop­po­na. Hän oli vä­hän ar­vaa­ma­ton ja pe­lot­ta­va, mut­ta toi­saal­ta sym­paat­ti­nen ja itse asias­sa kilt­ti sekä sy­dä­mel­li­nen. “Kum­mal­li­nen hö­pöt­tä­jä” oli var­mas­ti se ylei­sin ter­mi jota hä­nen koh­dal­laan kui­ten­kin käy­tet­tiin, kos­ka Reis­ka pu­he­li it­sek­seen ja lau­koi suus­taan eri­lai­sia kom­ment­te­ja ohi kul­ke­vil­le ih­mi­sil­le. Reis­kas­ta liik­kui myös­kin eri­lai­sia hu­hu­ja ja ta­ri­noi­ta, eten­kin sii­tä mik­si “sii­tä” oli tuol­lai­nen tul­lut. ”Saa­nut nyrk­keil­les­sä lii­kaa is­ku­ja pää­hän­sä” tai ”oli Vaa­ja­kos­kel­la lait­ta­nut ju­nan­vau­nu­ja yh­teen ja jät­tä­nyt pään­sä jo­ten­kin vau­nu­jen vä­liin”. Tun­tui sil­tä, että jo­kai­sel­la kau­pun­ki­lai­sel­la oli jon­kin­lai­nen ta­ri­na tai ko­ke­mus Reis­kas­ta – tuos­ta ar­vaa­mat­to­mas­ta ja ou­dos­ta lai­ta­puo­len ka­ve­ris­ta, jota oli syy­tä hiu­kan va­roa sekä kat­soa kau­em­paa.

Näi­tä ”Reis­ko­ja” on joka kau­pun­gis­sa ja kun­nas­sa. Persoonia/hahmoja, joi­ta “kun­nol­lis­ten ih­mis­ten” on syy­tä kri­ti­soi­da ja pa­him­mil­laan hä­ve­tä. Mik­si näis­tä Reis­kois­ta ja Mat­ti Ny­kä­sis­tä sil­ti ker­ro­taan ta­ri­noi­ta? Mik­si hei­tä muis­tel­laan kai­hoi­sas­ti kai­kis­ta toi­lai­luis­ta huo­li­mat­ta? Mik­si ih­mi­set ker­to­vat heis­tä jut­tu­ja, oli­vat ju­tut to­den­pe­räi­siä tai ei­vät? Min­kä ta­kia? Mis­tä se joh­tuu?

Syy­nä tai­taa olla, että olem­me heis­tä yl­pei­tä. Oman ko­ti­seu­tum­me per­soo­nis­ta ja hah­mois­ta ol­laan lop­pu­jen lo­puk­si yl­pei­tä, kai­kis­ta ”viois­ta” huo­li­mat­ta. Vaik­ka he oli­si­vat toi­lail­leet mitä eri­lai­sem­min ta­voin, niin heil­le so­vi­tel­laan jopa san­ka­rin viit­taa tai vä­hin­tään pu­hu­taan le­gen­dois­ta. Ja vaik­ka ker­rom­me ta­ri­naa hie­noi­nen vir­ne suu­pie­les­sä, nau­res­kel­len, sil­ti olem­me heis­tä yl­pei­tä – kos­ka he ovat in­hi­mil­li­siä. Sii­tä syn­tyy yl­peys­te­ki­jä ja se taas syn­nyt­tää ta­ri­noi­ta. Ta­ri­nat sy­tyt­tä­vät, in­nos­ta­vat sekä saa­vat ai­kaan te­ko­ja, että toi­min­taa.

Yl­peys­te­ki­jä on tun­net­ta. Ro­soi­nen ”Reis­ka” on erot­tu­vam­pi yl­peys­te­ki­jä, kuin vaik­ka­pa kun­ta­mark­ki­noin­nis­sa usein esiin­ty­vä ”erot­tu­vuus­te­ki­jä” – kau­nis­ta luon­toa ja jär­ven­ran­taa. Yl­peys­te­ki­jä on aito asia jos­ta pu­hu­taan, vaik­ka se ei oli­si vir­hee­tön. Tai sik­si sii­tä juu­ri pu­hu­taan­kin. Yl­peys­te­ki­jä syn­nyt­tää ta­ri­noi­ta jot­ka syn­nyt­tä­vät tun­ne­si­teen. Se on jo­tain mitä muil­la ei oi­keas­ti ole. Yl­peys­te­ki­jä voi olla ih­mi­nen, paik­ka tai ta­pah­tu­ma, jos­ta voi ker­toa ta­ri­nan. Yl­peys­ta­ri­na jät­tää muis­ti­jäl­jen ja mah­dol­lis­taa erot­tau­tu­mi­sen.

Mie­li­ku­via voi vä­rit­tää, kos­ka se on osa ta­ri­nan­ker­ron­nan pe­rin­net­tä. Ne­ga­tii­vi­sia asioi­ta voi kään­tää po­si­tii­vi­sik­si: ”Se­hän on tun­net­tu to­sia­sia, että sin­ne kun me­nee niin louk­kuun jää. No sii­tä me sit­ten kek­sit­tiin, että pe­rus­te­taan­kin fir­ma joka jär­jes­tää pa­ko­leik­ke­jä hiu­kan au­tent­ti­sem­mas­sa pai­kas­sa.”. Po­si­tii­vi­sia asioi­ta voi ta­ri­nan ker­ron­nas­sa yl­pey­del­lä hiu­kan suu­ren­nel­la: “Reis­ka juok­si joka vuo­si (ai­na­kin) yh­den ko­ko­pit­kän ma­ra­to­nin.”, vaik­ka tai­si juos­ta vuo­den ai­ka­na yh­den ma­ra­too­nin.

”Ei se yk­sit­täi­sen juo­pon ta­ri­na uusia ih­mi­siä tän­ne tuo”, sa­noo joku kyy­ni­nen. No ei ehkä tuo, mut­ta muis­ti­jäl­jen se jät­tää. Se voi­kin olla juu­ri se kriit­ti­nen erot­tu­vuus­te­ki­jä nii­den kaik­kien kym­me­nen muun kun­nan jou­kos­sa jot­ka erot­tu­vat toi­sis­taan väit­tä­mäl­lä ”kau­nis­ta luon­toa ja jär­ven­ran­taa”. Se voi olla juu­ri se pie­ni ja mi­tät­tö­mäl­tä tun­tu­va seik­ka joka jää mie­leen ih­mi­sel­le joka poh­tii muut­toa uu­del­le ja tun­te­mat­to­mal­le paik­ka­kun­nal­le: ”Hei, niil­lä oli se joku juop­po, jota siel­lä ih­mi­set muis­taa hy­väl­lä – siel­lä ol­laan avoi­mia, men­nään sin­ne.”.

On tul­lut taan­noin poh­dit­tua ja pe­rus­tel­tua ai­het­ta te­hok­kuus https://​www​.lin​ke​din​.com/​f​e​e​d​/​u​p​d​a​t​e​/​u​r​n​:​l​i​:​a​c​t​i​v​i​t​y​:​6​3​3​8​4​2​3​3​5​4​9​8​6​4​9​6​001. Mi­ten teh­dä ih­mi­nen te­hok­kaam­mak­si? No anna hä­nen hei­dän teh­dä asioi­ta jois­ta hän pi­tää. Kun ai­het­ta poh­tii pi­dem­mäl­le, niin anna hä­nen teh­dä asioi­ta jos­ta pi­tää ja in­nos­tuu sekä sel­lai­sia asioi­ta jos­ta voi olla yl­peä ja jos­ta hän voi ker­toa ta­ri­noi­ta. Help­poa?

 

Tep­po Haa­pa­sa­lo

Ro­tia PRKL:n in­nos­tu­va ja in­nos­ta­va, mark­ki­noin­nin to­teut­ta­ja ja toi­ma­ri. Kah­den mah­ta­van mu­ku­lan isä. Avo­puo­li­so. Li­ver­pool FC:n kan­nat­ta­ja. Musa­dig­ga­ri. Ki­ta­ris­ti ja suun­soit­ta­ja.