Tai­sa­ba­ki (体捌き) on kamp­pai­lu­la­ji ter­mi joka tar­koit­taa kar­keas­ti väis­tä­mis­tä. Sen taus­tal­la on luo­da it­sel­le pa­rem­pi paik­ka teh­dä omaa tek­niik­kaa, on ky­sees­sä sit­ten puo­lus­tus tai hyök­käys. Sik­si se on tär­kein yk­sit­täi­nen tek­niik­ka jo­hon tu­li­si jo­kai­sen kamp­pai­lua har­joit­te­le­van pa­nos­taa sekä kiin­nit­tää huo­mio­ta. Van­ha opet­ta­ja­ni Sen­sei Yuji Mat­suoi sa­noi: ”Jos et osaa väis­tää, niin kaik­ki muut tek­nii­kat ovat tur­hia.”

”Väis­tä­mi­nen an­taa si­nul­le mah­dol­li­suu­den omaan tek­niik­kaan”. Tä­män voi­si so­vel­taa mark­ki­noin­nis­sa vaik­ka seu­raa­vas­ti: ”Ole kuu­le ihan vi­tun oi­keas­ti roh­kea ja ero­tu”.

Sil­ti tun­tuu usein sil­tä, että asiat teh­dään jos­tain syys­tä lä­hes aina sa­mal­la ta­val­la, tiet­ty­jen ”nor­mien” mu­kaan. Min­kä ihme ”nor­mien”? Kuka on aset­ta­nut jon­kun mää­reen mil­tä pi­tää näyt­tää tai kuu­los­taa? Mik­si pi­tää olla kor­rek­ti sii­nä mitä sa­noo, mis­sä ja kel­le? Et­tei vaan louk­kaa tai är­sy­tä ke­tään? No tar­koi­tuk­sel­li­nen louk­kaa­mi­nen jo­tain ih­mis­tä tai ryh­mää koh­taan jää ta­kuul­la mie­liin, mut­ta onko se edes tar­peel­lis­ta. Ei ai­na­kaan mul­le ja meil­le.

No jo­ku­nen sana ”nor­meis­ta”. Suur­ten levy-yh­tiöi­den ko­neis­to suol­taa pi­hal­le ar­tis­te­ja tie­tyn kaa­van ja ”nor­mien” mu­kaan eli bii­sit on sa­mo­jen sä­vel­tä­jien te­ke­miä ja ar­tis­tit ovat käy­neet sty­lis­tin pa­keil­la. Sil­ti näis­sä­kin ar­tis­teis­sa on tyyp­pe­jä joil­la on jo­tain omaa joka he­rät­tää huo­mion – ka­ris­ma, roh­keus yms. joka erot­taa, vaik­ka kap­pa­leen­sa kuu­los­ta­vat­kin sa­man hit­ti­teh­taan luu­kus­ta tul­leil­ta. Näis­tä ar­tis­teis­ta ne joil­la oi­keas­ti on oma ääni, tyy­li ja/tai ka­ris­ma ta­kuul­la nä­ky­vät ja mah­dol­li­ses­ti luo­vat pit­kän sekä va­kaan uran. Voi­si sil­loin sa­noa, että he ovat teh­neet ”väis­tön­sä” oi­kein.

Ole­mal­la oma it­sen­sä: aito, avoin, hul­lu, luon­non­lap­si tai mitä ter­me­jä nyt ha­lu­taan­kaan käyt­tää, niin ta­kuul­la jää mie­leen – hy­väs­sä ja pa­has­sa. Esi­merk­ki­nä vaik­ka Kes­ki­sen Vesa joka te­kee ja tou­hu­aa vä­lil­lä ”suu­ren” ylei­sön ko­vas­ti­kin pa­hek­su­mia asioi­ta ja saa jen­gil­tä kul­ma­kar­vat kurt­tuun, niin sil­ti nuo tou­hun­sa kum­mas­ti kiin­nos­ta­vat ih­mi­siä. Ja kyl­lä sil­lä on ai­van var­mas­ti vai­ku­tus­ta Vel­jek­set Kes­ki­sen nä­ky­vyy­teen ja myyn­tiin – niin hy­väs­sä kuin pa­has­sa. Ve­san tou­hut ovat var­mas­ti osa jon­kin­lais­ta mark­ki­noin­ti­suun­ni­tel­maa, näin ha­luan us­koa vaik­ka en sitä tie­dä. Oli mi­ten oli niin Vesa te­kee juu­ri sitä mikä on mark­ki­noin­nin tär­kein teh­tä­vä eli jät­tää muis­ti­jäl­jen! Mikä jää mie­leen niin sen pe­rus­teel­la Si­nun asiak­kaa­si te­ke­vät va­lin­tan­sa.

Ol­laan tääl­lä mei­dän pik­ku pa­jas­sa mie­tit­ty sitä mi­ten me erot­tau­du­taan, niin kyl­lä esil­le on nous­sut se seik­ka, että pi­tää olla oma it­sen­sä. Me ki­roil­laan jos sil­tä tun­tuu, PRKL. Ol­laan suo­ra­pu­hei­sia, mut­ta myös rei­lu­ja. Ol­laan vä­lit­tö­miä ja ren­to­ja – kun tu­let ky­lään tar­jo­taan ja eh­do­te­taan muu­ta­kin juo­mis­ta kuin kah­vi (tee, jal­lu, kal­ja, punk­ku tai vink­ku). Ar­vat­kaas mitä me­nee eni­ten? Me siis us­ko­taan edel­leen kas­vok­kain ta­pah­tu­vaan koh­taa­mi­seen ja hen­ki­lö­koh­tai­suu­teen. Onko nämä nyt sit­ten ero mui­hin, no vai­ku­tuk­set on ol­leet ai­na­kin tä­hän men­nes­sä po­si­tii­vi­sia.

 

Yh­teen­ve­to­na:

On hyvä olla höl­mö. On lupa höl­möil­lä. Älä tees­ken­te­le. Ole avoin ja rei­lu. Jää mie­leen!!!

 

Tep­po Haa­pa­sa­lo

Ro­tia PRKL:n in­nos­tu­va ja in­nos­ta­va, fil­mien te­ke­mi­sen osaa­ja. Kah­den mah­ta­van mu­ku­lan isä. Avo­puo­li­so. Li­ver­pool FC:n kan­nat­ta­ja. Musa­dig­ga­ri. Ki­ta­ris­ti ja suun­soit­ta­ja. Ai niin ja tä­män pa­jan toi­ma­ri.