“On mulla unelma! Suuri unelma!” lauloi aikoinaan Sielun Veljet. Onkin tärkeä unelmoida – isosti tai pienemmin – kunhan unelmoi! Ja vaikka unelmat eivät toteutuisi, niin ne ovat oleellisia esimerkiksi oman jaksamisen, kehittymisen ja eteenpäin katsomisen näkökulmasta.
Unelmointi tuo toiveikkuutta elämään.
Se on meille tärkeä kyky, joka auttaa kuvittelemaan, millaista elämä on parhaimmillaan. Unelmointi vastaa meille kysymyksiin: “Millaista elämää haluan elää?”, “Olenko tyytyväinen tähän vai haluanko jotain enemmän?” ja ovat myöskin kysymyksiä, jotka liittyvät arvoihin.
Unelmat ja arvot johtivat myös siihen minkä vuoksi tätä tässä kirjoitan. Kaiken taustalla ovat olleet monet keskustelut useiden ihmisten kanssa. Suuri unelma tärkeiden ja arvokkaiden, inhimillisten tekojen tekemisestä samat arvot jakavien ihmisten kanssa. Vaikka arvot, toiveet ja tahtotila on ollut yhtenevä, niin matka ei kuitenkaan ole ollut mutkaton. Miksi?
Ryhmäytyminen vie aikaa. Vaikka ihmisillä on yhteinen näkemys (visio) tai tavoite (missio) ja arvot, niin asiat eivät yleensä tapahdu hetkessä. Unelmat ovat kuitenkin oikein hyvää polttoainetta asioiden edistämiseksi, mutta suuret asiat liikahtavat hitaasti.
Tässä matkalla on joutunut myös toteamaan sen, että vaikka itsellä on unelma, joka sytyttää muitakin, niin silti se ei välttämättä kaikkien kanssa toteudu. Elämä tyrkkää meille itsekullekin eteen erilaisia mahdollisuuksia ja tilanteita sekä ajatuksia, jotka muuttavat suunniteltua. Tämä onkin hyvä ymmärtää ja hyväksyä. “Ehkä nyt ei ollut oikea aika, mutta kenties sellainen tulee myöhemmin?” on ajatus, joka kannattaa aina pitää mielessä – vaikka verkostoa rakennettaessa.
Psykologisen joustavuuden taustalla on arvolähtöinen ajatus: ”Mitä kohti olisi hyvä mennä, mitä asioita kannattaa tai ei kannata tehdä itsensä kannalta?”. Nämä ajatukset pyörivät oletettavasti meillä jokaisella mielessä, kun hyppäämme uuteen – alkaa pohdinta “mitä merkitystä saan?”
Arvot ovatkin ryhmäytymisessä merkittävä ja tärkeä asia, jonka soisi määrittävän päätöksiä. Isoja päätöksiä on hyvä katsoa oman itsen ja omien arvojen kautta. Toisaalta ryhmäytymisessä arvot ovat tärkein yhdistävä liima, joka synnyttää merkityksiä ja liittää ihmisiä yhteen. Arvokeskustelu onkin ensimmäinen asia mitä ryhmäytymisessä olisi syytä käydä. Miksi?
Juha Harju sanoi aikoinaan, että “Rikkaiden kusipäiden ja persaukisten hyvisten kanssa voi tehdä tovin töitä, mutta ei loputtomiin. Molemmat kuormittavat omalla tavallaan. Kusipäät vievät energian ja persaukiset rahat”. Ryhmäytymiseen liittyen voisi taas todeta, että “Arvot pitää käydä läpi heti kärkeen, koska jos arvot eivät kohtaa, niin sitä varmemmin menee perseelleen!”. Mikäli arvot kohtaavat, niin on helpompi ymmärtää myös toisen erilaisuutta ja käytöstä – yleensä tällöin asioista voidaan keskustella. Kun taas arvoja ei käsitellä, niin “poks vaan” – tästä on ihan omakohtaista kokemusta. Siksipä tällä kertaa ryhmäytyminen aloitettiin arvojen tarkastelulla.
Arvojen pohtiminen lähti liikkeelle omasta itsestäni, koska ryhmän kokoaminen oli minusta lähtenyt ajatus “näiden ihmisten kanssa haluaisin tehdä töitä yhdessä”. Koska ryhmäytyminen harvoin tapahtuu “pakottamalla”, niin lopulliset Rotian arvot: 1) Avoimuus, 2) Aitous, 3) Reiluus, 4) Rohkeus ja 5) Empatia syntyivät ja kiteytyivät yhdessä näitä pohtien – kaikkien allekirjoittamana.
Tämä ei kuitenkaan aina riitä pitämään ihmisiä yhdessä ja matkan varrella onkin osa porukasta jäänyt pois eri syistä. Tärkeää on kuitenkin se, että näiden ihmisten kanssa tiedän jakavani samat arvot ja tiedän, että näiden ihmisten kanssa voi aina aloittaa keskustelun tai pyytää apua. Se jo pelkästään on arvokasta ja tärkeä osa inhimillistä viestintää. Näin voikin todeta rakastavin mielin “Ehkä nyt ei ollut oikea aika, mutta kenties sellainen tulee myöhemmin?”.
Voisiko todeta, että arvot ovat meille tärkein syy tai lähtökohta olla mukana jossain tai ei? Ja tätä on tärkeä tarkastella.
Rakkaudella,
Kirjoittaja on Rotia PRKL perustaja ja ihmisläheinen luotsi.

