Muutosvastustuksessa mukana järki, tunteet, vai molemmat yhdessä?

Tunnen, että nyt on otollinen hetki pohtia muutoksia, sekä tunteiden ja järjen kiehtovaa vuorovaikutusta, sekä edellisten mahdollista yhteyttä johtamiskulttuuriin. Rotian toimeksiannoissa ollaan päästy vähintäänkin raapaisemaan eri alojen ammattilaisten näkökulmia otsikkoon, ja tämän haluaisin jakaa. Ehkäpä voisimme Rotian tiimin vetoavulla prosessoida yhdessä ja saada aikaan jotain rikastavaa, vaikkapa juuri teidän yhteisössänne ja organisaatiossanne?

Minä sitten vastustan muutosta!

Jos mennään sinne omalle sisäkehälle, niin tunnustan, että en oikeastaan pidä muutoksista. Joku muu voi tuntea vahvistuvansa pitkäkestoisestakin epämukavuusalueella olemista ja muutosvirtojen mukana kulkemisesta. Se itse kullekin suotaneen. Itse en esimerkiksi halunnut siirtyä kouluajoista kohti aikuisuutta, ja niin edelleen.

Miksi näin? Koin aikuisuuden kynnyksellä mielessäni värikkään lapsuuden, mutta en nähnyt tulevaisuuden tuovan itselleni kovinkaan paljoa, vaikka haaveita ja pyrkimyksiä olikin, tunne-elämä täynnä. Lopulta annoin muutoksen tulla. Opin hiljalleen sen, että elämässämme kaiken kaikkiaan muutokset, jossain muodossa ovat väistämättömiä, eikä se ole välttämättä pelkästään huono asia. Sama näköalattomuuden tunne voi olla vallalla myös yrityskulttuurissa, muutospaineen edessä. Ulospääsyn näkemiseen auttaa usein ulkopuolinen näkemys ja ohjaus – näin on käynyt myös itselleni.

Järki ja tunteet

Oletko sinä järki-, vai tunneihminen? Mielenkiintoinen kysymyksenasettelu. Rotian kanssa tehty yhteinen matka on avannut näkökulmaa tähänkin – jos ei nyt aivan vastausten, niin ainakin vastakysymysten muodossa. Muistan erään Jyväskylän Yliopiston yhteisen projektin aikana, tähän liittyen, hyvin mieltä kutittelevan keskustelun, aivotutkimuksen emeritusprofessorin kanssa. Aivotutkimus kertoo, että tunne on oleellista. Tunne laukaisee ajattelun, myös sen loogisen. Tässä vastakysymykseni: olemmeko siis kaikki (enemmän tai vähemmän) tunneihmisiä?

Miten edellä mainitut liittyvät toisiinsa? Merkityksen kokemus ja tunne.

Samalla kun pyörittelen mielessäni muutoksia ja ihmisen tunne-elämää silmäilen Jane Austenin Sense and Sensibility -teoksen otsikkoa. Ensimmäinen ajatus, joka minulle tästä nousee mieleen on ihmisten/työntekijöiden merkityksen kokemus ja tunne. Onko sitä, kuunnellaanko yritysten osallisia ja millaisia positiivisia seuraamuksia kuulemisesta voisi kumuloitua – vaikkapa menestymis-, hyvinvointi- ja muutospaineiden edessä?
Kuuntelemisen työkalu on yksi Rotian koulutussisältöjen kulmakivistä. Kuuntelemisen, kuulemisen ja äänen antamisen kautta voidaan luoda yritykselle ja yhteisöille fasilitoidusti yhteistä kuva nykyhetkestä ja näkymän lisäksi uskoa jatkuvuuteen – myös muutosvirtojen edessä.

Juteltaiskos?

Kuunnellen,
Rotian Kari