Kaik­ki on hy­vin. Vai onko? Ai­tous ja re­hel­li­syys mark­ki­noin­nis­sa – sekä elä­mäs­sä noin yleen­sä­kin.

Olen täs­sä vii­me ai­koi­na tör­män­nyt pari ker­taa sa­maan asi­aan ja ai­hee­seen eli re­hel­li­syy­teen sekä avoi­muu­teen. “Aika” la­vea aihe juu –  ja mo­ni­muo­toi­nen sekä kiin­nos­ta­va. En­sim­mäi­sen ker­ran asia nousi esil­le erään yh­teis­työ­kump­pa­nin kans­sa käy­dys­sä au­to­mat­ka­kes­kus­te­lus­sa, kun pu­hut­tiin sii­tä, että kan­nat­taa­ko olla avoin kun on ”työ­roo­lis­sa” asiak­kai­den kans­sa. Toi­sen ker­ran asia nousi esil­le ys­tä­vän Face­book-päi­vi­tyk­ses­sä, jos­sa hän oli kuul­lut jon­kun sa­no­neen, että ”työ­elä­män haas­teis­ta (on­gel­mis­ta ja vai­keuk­sis­ta) tu­li­si pu­hua (ää­neen)”. Täs­tä olen vah­vas­ti sa­moil­la lin­joil­la mo­lem­mis­sa koh­din ja sa­non, että kyl­lä kan­nat­taa! 

  

Sik­si py­rin toi­mi­maan avoi­mes­ti ja re­hel­li­ses­ti.

Mik­si? En­sin­nä­kin pu­hu­mi­nen hel­pot­taa. Tur­ha kät­keä tun­tei­ta ja ah­dis­tus­ta si­sään, kos­ka se uu­vut­taa. Toi­sek­si ol­les­sa­si avoin, olet myös in­hi­mil­li­sem­pi sekä hel­pom­min lä­hes­tyt­tä­vä. Joku kyy­nik­ko nyt var­maan sa­noo, että on hyvä ”saa­lis” kun on avoin. Var­mas­ti näin­kin on, mut­ta jos ky­seis­tä toi­min­taa huo­maa kan­nat­taa olla it­se­kin re­hel­li­nen ja mai­ni­ta asias­ta sekä lo­pet­taa “yh­teis­työ”.

 

Wool­man toi­ma­ri Juha Har­ju, sa­noi jos­kus ai­koi­naan täl­läi­sen vii­sau­den: ”Mu­ka­vien pen­ni­työ­mien ja ra­haa omaa­vien kusi­päi­den kans­sa voi teh­dä hom­mia het­ken, mut­ta vain het­ken. Sit­ten vaan on lo­pe­tet­ta­va, kos­ka tou­hu on joko kan­nat­ta­ma­ton­ta tai ku­lut­ta­vaa.”. Tuol­loin kes­kus­te­lu ei kos­ke­nut nyt ky­sees­sä ole­van kir­joi­tuk­sen ai­het­ta, mut­ta so­pii tä­hän­kin yh­tey­teen eli on ol­ta­va tai opit­ta­va ole­maan re­hel­li­nen niin it­sel­le kuin kump­pa­nil­le tai vas­ta­puo­lel­le. 

 

Mik­si me sit­ten ei olla avoi­mia ja re­hel­li­siä vaik­ka­pa sii­tä asias­ta, että ei vält­tä­mät­tä mene hy­vin? Tai jos ei tun­nu sil­tä, että hom­mat luis­taa ja yh­tei­nen ke­mia puut­tuu? Mik­si me esi­te­tään muu­ta kuin ti­lan­ne on – tai itse ol­laan? Usein kuu­lee ja huo­maa ih­mis­ten pu­hu­van toi­sil­leen täy­sin muu­ta kuin tie­tää asioi­den ole­van. Mitä me suo­jel­laan? Mik­si me näin toi­mi­taan? Olen vä­lil­lä myyn­ti­ti­lan­tees­sa jou­tu­nut poh­ti­maan, että tämä tun­tuu jo nyt vai­keal­ta vaik­ka vas­ta neu­vo­tel­laan yh­teis­työs­tä. Mil­lais­ta yh­teis­työ on sit­ten jos/kun ale­taan hom­miin? Mik­si en siis heti sano, että nyt tun­tuu sil­tä et­tem­me ym­mär­rä toi­siam­me ja var­maan oli­si hyvä et­siä kump­pa­ni muu­al­ta. Niin…..

 

So­si­aa­lip­sy­ko­lo­gi Jan­ne Vil­ja­maa poh­tii Aa­mu­leh­des­sä https://​www​.aa​mu​leh​ti​.fi/​a​/​2​0​0​6​9​9​011 seu­raa­vaa: Ih­mi­nen va­leh­te­lee saa­dak­seen it­sel­leen jo­ta­kin etua, har­haut­taak­seen tai luo­dak­seen asiois­ta to­del­li­suut­ta kau­niim­man ku­van.”. Me siis ha­luam­me näyt­tää ha­lut­ta­vim­mil­ta, mik­si­pä ei. Mut­ta onko tar­peen olla jo­tain muu­ta kuin to­del­la olet? 

 

Itse olen tul­lut sii­hen tu­lok­seen, että ei tar­vit­se olla kuin oma it­sen­sä – se on va­paut­ta­vaa. Myös­kin näin am­ma­til­li­ses­ti mark­ki­noin­ti-ih­mi­se­nä olen täy­sil­lä sa­maa miel­tä. Jos tees­ken­te­let niin se nä­kyy tai tees­ken­te­ly vä­hin­tään pal­jas­tuu jos­sain vai­hees­sa. Vaik­ka täs­sä ele­tään maa­il­mas­sa, että ih­mi­set tyr­kyt­tää it­se­ään mitä ih­meel­li­sim­mil­lä ta­voil­la, niin lo­pul­ta ai­tous on seik­ka mitä me ar­vos­te­taan. Ja toi­nen on re­hel­li­syys, joka on ul­ko­mail­la ko­vaa va­luut­taa – suo­ma­lai­nen kil­pai­lue­tu. 

 

”Mei­dän täy­tyy jat­ku­vas­ti osoit­taa, että to­del­la pär­jääm­me ja olem­me tai­ta­via. Tämä taas syn­nyt­tää tar­peen us­koa myös omia lii­oit­te­lu­ja, pie­niä val­hei­ta ja kau­nis­te­lu­ja.” on eme­ri­tus­pro­fes­so­ri Mark­ku Oja­nen nä­ke­mys asias­ta jo edel­lä mai­ni­tus­sa ar­tik­ke­lis­sa. Tämä on jon­kin­lai­nen ajan kuva ja meno. Il­luusio jos­tain muus­ta kuin olem­me. Sik­si kai bur­nout ja mie­lia­la­lää­ki­tys on myös ajan­ku­va. Pi­tää­kö olla?

Ai­tou­des­ta ja re­hel­li­syy­des­tä esi­merk­ki­nä on ihan yk­sin­ker­tai­ses­ti tämä mei­dän pu­tiik­ki Ro­tia PRKL. Sil­loin kun aloi­tet­tiin niin alus­ta pi­täen ol­laan oltu re­hel­li­siä ja se toi­min­ta vaan vah­ve­nee. Mie­li­ku­van suh­teen ei taas oltu ihan niin avoi­mia kuin oli­si voi­nut olla – pii­lo­tel­tiin tuo­ta mei­dän vi­ral­lis­ta PRKL osaa, joka on it­sea­sias­sa ol­lut se Ro­tia -ni­meä vah­vis­ta­va osio. Enää ei pii­lo­tel­la! Päin­vas­toin :)


Vaik­ka oli­si­kin re­hel­li­nen niin tois­ta on hyvä kun­nioit­taa, eikä tar­vit­se olla töy­keä. Kun­nioi­tus voi olla myös re­hel­li­syyt­tä se ei tar­koi­ta aina per­seen­nuo­le­mis­ta. Lo­puk­si on­kin hyvä sa­noa, että ol­kaa omia her­sy­viä tai än­ky­röi­tä per­soo­nia ja kos­kee yh­tä­lail­la yri­tyk­siä. Ol­kaa re­hel­li­siä myös ym­pä­ris­töl­le, mut­ta kun­nioit­ta­kaa ih­mi­siä.

 

Tep­po Haa­pa­sa­lo

Ro­tia PRKL:n in­nos­tu­va ja in­nos­ta­va, mark­ki­noin­nin to­teut­ta­ja ja toi­ma­ri. Kah­den mah­ta­van mu­ku­lan isä. Avo­puo­li­so. Li­ver­pool FC:n kan­nat­ta­ja. Musa­dig­ga­ri. Ki­ta­ris­ti ja suun­soit­ta­ja.